Päätin kokeilla uutta tekniikkaa niiden tuhlaamiseksi. Tein sabluunan pahville, matonkuteesta; kudetta kierittäen.
Miksiköhän taas sooloilen, enkä tee omaa näyttelyyn tulevaa työtä... Varmaan siksi, että en jälleen halua sen valmistuvan etuajassa, vaan mielummin viime tipassa. Tää on niin mun tapaista, tykkään kokeilla kaikkea uutta ja valmistaa varsinaisen työn viime tipassa.
Ja ai niin, mun suunnitelmatkin ovat muuttuneet alusta huimasti, olen hylännyt veneen kokonaan. Kävin tuossa muutama viikko sitten Suvisaaristossa kuvailemassa vanhoja huviloita ja löysin sieltä unelmahuvilan, hylätyn sellaisen. Sääliksi käy rakennusta, sillä minun mielikuvitus kyllä riittää kertomaan sen ihanasta historiasta vaikka kuinka monta tarinaa. Nyt se siellä ränsistyneenä odottaa uutta elämäänsä, uutta loistokautta. Toivottavasti hän se vielä saa.
Ja ai niin, mun suunnitelmatkin ovat muuttuneet alusta huimasti, olen hylännyt veneen kokonaan. Kävin tuossa muutama viikko sitten Suvisaaristossa kuvailemassa vanhoja huviloita ja löysin sieltä unelmahuvilan, hylätyn sellaisen. Sääliksi käy rakennusta, sillä minun mielikuvitus kyllä riittää kertomaan sen ihanasta historiasta vaikka kuinka monta tarinaa. Nyt se siellä ränsistyneenä odottaa uutta elämäänsä, uutta loistokautta. Toivottavasti hän se vielä saa.
Pääasia kuitenkin, että kaikki valmistuu ajallaan ja opin uusia tekniikoita koko ajan.
Ja en todellakaan tiedä mitä tästä kankaasta teen, ehkä jotain jonakin päivänä, tai sitten en. Ainahan mun kaapissa on tilaa yhdelle kankaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti