Ja varsinaista tuherrustahan se oli, mutta lopputuloksena minulla oli auton takapenkillä se mitä lähdin hakemaan, lampunvarjostimen runko hitsattuna kasaan.
Tässä kuvassa ollaan jo vauhdissa... harjoitteluhitsaukset tehtiin vasta tämän jälkeen.
Matkalla Tampereelle pysähdyin yhdellä kirppiksellä ja sieltä löysin sen mitä olin jo pidempään katsellut. Juuri täydellisen lampunjalan valaisimelleni. Tämä jalka on tarpeeksi vanha ja muistuttaa avaruusta joten sopii mielestäni täydellisesti työhöni. Ei siis ollut hukkavisiitti sekään pysähdys.
Tässä muuten kuva ensimmäisestä hitsauskokemuksestani... hih hii...
Parin kolmen sauman jälkeen päätin hiukan harjoitella, mutta ei tässä harjoittelussakaan ole mitään esiteltävää, tosin tätä kautta opin lisää. Kannattaa siis harjoitella hiukan.
Tässä ollaan jo vauhdissa. Ja tässä vaiheessa enoni ymmärsi että olemme tekemässä taidetta, vapaalla ja luovalla mielellä.
Välisovitus... otin mukaani vanhan ystävälleni tekemän kastemekon lakanakangaskaavan ja sitä hyväksikäyttäen rakensimme runkoa askel askeleelta.
Valmis runko, ennen siistimisiä. Tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jossain vaiheessa meinasikin mehut/into loppua ja tekemisestä meinasi tulla suorittamista. Hitsaamista tulen kyllä kokeilemaan uudelleen, tosin Tampereelle on turhan pitkä matka. Tähänkin olisi kiva jos olisi laitteet ja tilat jossain lähempänä.
ISOKIITOS enolleni kärsivällisyydestä ja kyvystä heittäytyä tekemään kanssani jotain mikä ei ole paperille suunniteltua. Nyt edessäni on hiomiset ja rungon kaunistaminen käyttökelpoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti