Tuntuu kuin olisin umpihangessa ja mietin miten täältä lähden eteenpäin, kirjaimellisesti...
Olen pettynyt, ehkä eniten itseeni. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana mietin aidosti ja oikeasti miksi istun täällä (toki tätä mietin jo pikkaisen viime syksynä, kun asiat alkoivat mennä pieleen). Saimme siis kevään opinto-ohjelman.
Ohjelmassa on tietoiskuja portfolion tekoon, näyttelyvierailuja ja näyttelyyn valmistautumista, mm. pienoismallin tekoa.
Olin niin toiveikas, että voisimme vielä oppia jotain uusia tekniikoita. Toki varmaan opimmekin, mutta ei mitään sellaista jota olin itse tarvinnut että motivaationi pysyy korkealla.
Pääsin kuitenkin jälleen eteenpäin lopputyöni kanssa, joten siitä olen iloinen! Ja syy miksi en nyt lopeta, on kyllä nämä ihanat kanssani opiskelevat naiset, joiden seurasta saan sellaista voimaa, ettei sitä voita mikään.
Ongelmanratkaisujakin on edessä, kun kuulimme, ettemme pääse tässä keväällä painamaan kankaalla, joten nyt joudun miettimään uudelleen miten hoidan lampun taustan kuvioinnin. Enköhän siihenkin jonkin sortin ratkaisun löydä, kun tässä hetken tuumin.
The only way is up...I can do this!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti