Syksyinen maanantai

Ihanan lämmin ja työntäyteinen viikonloppu takana. Luonto antoi kaunista väriloistoaa oikein olan takaa ja muuttolinnut lauloivat muuttolaulujaan.

Innostuin asettelemaan lehdistä piristystä arkeen...

I'm back

Olipa pitkä tauko. Jotenkin vaan opintojen päätyttyä huomasin, että mehut olivat loppu ja uutta energiaa piti hankkia kesän aikana.

Kesä on ohi ja uudet kujeet odottavat. Aloitin uudet opinnot, meille käsityötaiteiden syventävien opintojen läpikäyneille järjestettiin uusi kurssi... Mestariluokka. Olo ei ole mestarillinen, mutta mukavaa, että saimme vielä jatkoa.

Nyt syyslukukauden aikana tapaamme kolmena viikonloppuna. Jokaisena viikonloppuna uuden teeman parissa. Ensimmäinen tapaaminen oli viime viikonloppuna ja kokeilimme kuvansiirtoa ja paperitikkausta.

Kuvia laitan myöhemmin... Nyt upottaudun villasukkien maailmaan.

Näyttelyn avajaiset

Tässä sitä nyt ollaan, näyttelyn avajaisissa. Aika epätodellinen tilaisuus, sillä todennäköisesti tämä on viimeinen näyttelyni koskaan johon osallistun.

Ihmisiä tuli näyttelyn avajaisiin varsin kivasti, vaikka ajankohtana vappuaatto ei ehkä ole parhain, mutta oli kiva huomata että työmme kiinnostivat muitakin kuin meitä ja läheisiämme.

Reflektointia viimeisestä vuodesta ja lopputyöstä

Tässä hiukan ajatuksia tästä vuodesta ja lopputyöstä, Fly me to the moon.

Työn tavoitteet ja lähtökohdat: Kun meille kerrottiin että teemana tulee olemaan musiikki olin jälleen hetken kauhuissani, sillä musiikilla on iso osa elämässäni ja aloin heti pähkäillä että miten ihmeessä saan laajan musiikkimakuni esille. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, kuitenkin tapahtui asioita, jotka pitivät minut hereillä ja kappale Fly me to the moon soi soittolistallani, kun itseäni hereillä pidin. Pinterestiin lähdin myös samana yönä itselleni kasaamaan inspiraatio seinää ja hupsista, olikin aamu ja minulla varsin selkeät mielikuvat mitä aion tehdä. Seuraavana päivänä eteeni tuli vielä vanha kastemekko ja nenäliina josta osan kirjoin työhöni, olin ihmeissäni, että näinkö tässä kävi? Minulla on jo selkeät sävelet mitä haluan tehdä lopputyökseni ja nythän on vasta syyskuu.

Saitko työlläsi ilmaistua tavoittelemasi asian: Mielestäni sain ilmaistua itseäni sekä minulle tärkeitä asioita varsin hyvin työssäni. Halusin tuoda esille keveyttä ja huoletonta unelmointia. Olen sitä mieltä, että koskaan ei voi olla liikaa unelmia ja kaikki unelmat ovat mahdollisuuksia, joihin täytyy vain tarttua.

Hallitsenko käsityön suunnittelu- ja valmistusprosessin kokonaisuutena: Näin voisin sanoa, tässäkin teoksessa, kun asioita alkoi hahmottua, olisin voinut tehdä työstä varsinaisen sekamelskan, mutta pystyi pitämään kokonaisuuden kasassa ja etenemään aikataulun mukaisesti.

Miten olen hyödyntänyt esilaisia materiaaleja ja tekniikoita ilmaisussa: Koska olen suuri kierrätyksen kannattaja, en tähänkään työhän ostanut valmiina monia asioita vaan lähdin siitä että hain kierrätyskeskuksen ilmaiskorista valkoisen lakanan ja siitä se sitten lähtikin. Tekniikat olivat sellaisia, joita voin työmatkoillani tehdä, sillä kuten jo aiemmin kerroin, kuulin pelkästään kevään aikana 36 kertaa lentokoneen turvallisuusohjeet.

Mikä on työssäni parasta, kiinnostavinta, omaperäisintä, merkityksellisintä: Parasta ja merkityksellisintä työssäni on tytön tylleröinen, sekä varjostimen muoto, hyvin henkilökohtainen runko, kuin itse tekijän. Pidän myös kovasti lasinapista, jonka sulatuslasikurssilla tein.


Mitä uutta opin: Hitsaamisen, tosin sillä saralla on vielä paljon opittavaa, mutta siitä olen kyllä aika liekeissä ja taidan kyllä matkata enon luokse vielä tulevina vuosinakin tekemään taidetta, kuten yhdessä totesimme.

Mistä en ole kertonut tässä blogissa: Olihan meillä pari luentoakin, mutta muistiinpanojen tekemisen ei tuntunut, silloin siltä mitä olisin halunnut tehdä. Maiju Ahlgen, kävi meille luennoimassa aiheesta; Taide kuuluu kaikille, sekä Seija Kojonkoski-Rännäli luennoimassa aiheesta Käsin tekijä näppituntuman tulkkina.

Millaisia ongelmia ilmeni, miten ratkaisit ne: Ensimmäinen ongelma oli kun kuulin että en saisi välttämättä tehdä lampunvarjostinta, sillä se luettiin aluksi massatuotteeksi. Pidin kuitenkin pääni ja en luopunut unelmastani, jonka olin jo niin varhaisessa vaiheessa mieleeni saanut. Kovapäisyys taisi olla ratkaisuni. Toinen haaste oli (en pidä sanasta ongelma) kun emme päässeetkään tekemään valotuskaavioita, olisin painanut siivet selkään, mutta päädyinkin sitten kirjomaan ne, johtuen puuttuvasta kaavasta.

Mitä toivoisin työn kertovan minusta: Toivon työni tuovan ihmisille iloa ja valoa sekä uskallusta kulkea kohti omia unelmiaan. Jos pieni tytön tylleröinen on ponnistanut näinkin pitkälle elämässään ja saavuttanut omia haaveitaan ja uskaltaa unelmoida vielä enemmän, meillä kaikille on mahdollisuus samaan.

Miten ryhmä tuki työni edistymistä ja mitä opin muilta: Ryhmän tuki on ollut minulle kultaakin kalliimpaa näinä kuutena vuonna. Se ilo ja elämänkokemus mikä meidän ryhmässä on ollut, ovat sellaisia voimia, mitä mistään muualta ei voi saada. Kun on ollut töissä raskas päivä tai sairastumisia, niin näiltä naisilta on saanut voimaa mennä eteenpäin ja vinkkejä eri elämän alueille. Taitavia naisia, ja opettajia on elämääni tullut, heistä olen ikuisesti kiitollinen.

Viimeinen vuosi oli minulle muutosten vuosi, sairastuminen, pysähtyminen, uudet urat ja suukkoilun loppuminen. Monta isoa asiaa on eteeni tullut, mutta näen kaikissa näissä asioissa mahdollisuuksia, uusia unelmia ja uusia kohtaamisia.

Kiitos kaikille joiden kanssa olen kuuden vuoden aikana taivaltanut, uskon usean teistä pysyvän matkassani vielä pitkään.

KIITOS JA KUMARRUS!

Fly me to the moon
Let me play among the stars
Let me see what spring is like
On a-Jupiter and Mars
In other words, hold my hand
In other words, baby, kiss me

Fill my heart with song
And let me sing for ever more
You are all I long for
All I worship and adore
In other words, please be true
In other words, I love you

Fill my heart with song
Let me sing for ever more
You are all I long for
All I worship and adore
In other words, please be true
In other words, in other words
I love [3 piano notes] you

Fly me to the moon

Pussukkakurssilla

Naisellahan ei voi olla liikaa pussukoita, eihän? Omistan varmaankin eniten pieniä pussukoita maailmassa ja silti haluan niitä lisää, aika omituista. No nyt niitä tuli lisää jonkin verran ja näillä viikonlopun opeilla aion niitä kyllä kesällä tehtailla lisää, vaikka kesätorille myyntiin, etteivät kaikki päädy meille asumaan.

Kuvassa keskellä turkoosikukkaro on tehty vanhan nahkatakin hihasta. Se on kyllä suosikkini, onneksi hihaa on vielä jälkellä, haluan tehdä vielä pari näitä lisää, nyt kun sain vinkit saumojen liimaukseen jne. Kiitos opelle!

Marsipaanitipuja ja pajulinnun punomista

Huomaan olevani jälleen niin riippuvainen käsillätekemisestä, että en malta lomaillakaan. Pääsiäinen ja aloitin aamulla kakun leipomisen ja siihen koristeiden tekemisen. Nämä tiput ovat syötävän suloisia.

Hyvää Pääsiäistä!

Pajuja jäi viime viikonlopun kurssilta yli ja päätin ahertaa niistä pajulinnun. Ilta alkoi jo hämärtymään ja väsymys iskeä ylle, sain kuitenkin hyvän alun linnulle. Edellisen olin tehnyt noin kymmenen vuotta sitten ja sen taival päättyi viime kesänä hyvin palveltujen vuosien jälkeen. Paju on kuitenkin luonnonmateriaali joka maatuu.

Tulevasta näyttelystä

Teemanamme näyttelyyn meillä oli musiikki. Joten kaikki työmme, tavalla tai toisella viittaavat siihen.

Tässä näyttelyn juliste, tervetuloa kaikki vaan näyttelyyn.

Ja tässä lyhyt kuvaus työstäni:

Fly me to the moon

Pieni tytöntylleröinen, joka musiikkiteeman kuulleessaan sai idean varjostimen teosta yhden suosikki klassikkonsa mukaan. 

Fly me to the moon on henkilökohtaisesti tärkeä kappale, joka saa hymyn huulille ja luovuuden lentämään kohti tähtiä, sillä jos kurkottelee tähtiä ja tipahtaa, tippuminen tapahtuu pehmeälle pilvelle ja voi taas siitä ponnistaa eteenpäin kohti uusia tähtiä.

Työn kaikki ideat ovat tipahtaneet syliini, kuin tähti varjostimessa olevan tytön syliin. Uusia kokemuksia toivat varjostimen hitsaus sekä kokonaisuuden hahmottaminen varjostimeen. 

 Fly me to the moon and let me play among the stars.

Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja se loppuu

Olin niiiiiiiin iloinen, kun aamulla heräsin ja huomasinkin että ihan pienessä hujauksessa lopputyöni olikin lopullisessa muodossa. Kerrankin olin valmis 7 tuntia ennen työn luovutusta, 7 tuntia!!!

Tässä kuvia työstäni Fly me to the moon, otettu kotipihassa.

Pieni tytöntylleröinen bambinsa kanssa

Kaksonen tähtikuvio, tai ainakin sinnepäin

Siipien alla itsetekemäni lasihelmi, herkkä pieni ja viaton, mutta kuitenkin kova ulkokuori

Kierrätin illalla ryhmässä muistokirjaani ja sain sinne kivoja ja lämmittäviä muistoja opinnoista. Yksi niistä alkoi otsikossa olevalla tekstillä, Matti Nykästä siteeraten.

 

Olotila nyt, viimeisen yhteisen illan jälkeen on varsin haikea, vaikka tiedän että tapaamme vielä ennen kesää todistusten jaossa. Ja toisaalta tiedän myös että osa heistä tulevat olemaan elämässäni vielä pitkään. Hienoja ihmisiä, hienoja muistoja!

Loppukiri, kyllä se valmistuu...

Palasin juuri työmatkalta ja laskin, että olen tämän kevään aikana kuullut lentokoneessa turvallisuusohjeistukset 36 kertaa, eli aika kiireinen kevät on takana. Ehkä juuri tästä syystä olinkin valinnut itselleni käsinkirjonnan pääsääntöiseksi toteutustekniikaksi. Nyt oli aika laittaa vielä ompelukone laulamaan ja aloittaa hihojen valmistus.

Olin saanut työmatkani aikana myös varjostimen takaisin, se käväisi pari yötä sähköhuollossa. Nykyaikaistin siihen johdot ja hankin LED lampun, jotta voin turvallisin mielin myös käyttää sitä ja luovuttaa työn näyttelyyn.

Tässä illan aikaansaannoksiani. Mietin teenkö tätä vielä pidempään tänään, mutta päädyin menemään nukkumaan ja jatkamaan aamulla, onhan minulla vielä 20 tuntia aikaa, heh.

 

Perinteinen pajukori valmistuu sekä lopputyön päättelyä

Sunnuntai ja pajukori alkaa valmistumaan. Aika kiva fiilis. Hirvittävästi oli edessä vielä punottavaa ja siistittävää. Sangan teko jännitti ehkä eniten. Toivottavasti pihapuustani katkaiseva sankakeppi on sopiva.

Tässä valmis kori, jonka nyt teille ylpeänä esittelen. Tämän tekeminen oli kyllä kivaa, mutta sut rankkaa ja voimiakin tarvittiin monessa kohdassa, jotta lopputulema on näinkin tukeva.

Illalla kotona valmistin varjostimeeni vielä siivet sekä päättelin lankoja työstäni, aamulla jälleen sini-valkoisille siiville ja parin päivän Köpis keikka edessä.

Perinteinen pajukorikurssi jatkuu

Lauantaiaamu valkeni ja pajukorin punonta jatkui...

Mietin tosin miksi olin taas buukannut itseni viikonloppukurssille juuri ennen lopputyön palautusta, mutta olin kuitenkin niin halukas punomaan itselleni korin että täältä itseni löysin. Tässä kuvia prosessista... ilman sen kummempia prosessi selityksiä.

Perinteinen pajukorikurssi

Ennen pajunkorikurssia käväisin metsässä hakemassa itselleni kanukkaa väriksi korilleni. Olipa kivan keväinen luonto. Vain pieni tihkusade esti retkeni pidemmän keston. Nyt siis vain pikainen pyrähdys kanukkipensaiden luona.

 Ja sitten pudonta hommiin... punoimme illalla korille pohjat (pohjaristikot)

Tässä kanukkini, onpa ihanan punaisia.

8 päivää jäljellä työn luovuttamiseen

Ehkä kuva ei tarvitse sen enempää selittelyjä, 
viime hetken säpinät menossa!

Loppu häämöttää... tosin vielä on hommia edessä

Saumuri suriseen Ahertajantiellä ja homma valmistuu silmissä. Onneksi insinöörit ovat kehittäneet saumurit. On tässä vielä kyllä monta vaihetta edessä ennenkuin tämä on valmis. Monta matkaakin on edessä ennen työn luovuttamista... Berliini, Kööpenhamina *2. Mutta usko työn valmistumiseen ajoissa on kova.

Sovitusta rungon päälle. Onpa luiseva runko. Huvittavinta, tässä rungossa on ehkä sen vinous eli tämä runko on on kuin minun oma ranka, vino kuin mikä.

Ja takana olevat siivet, jotka odottavat vielä ulkonevia siipiä.

Illalla suunnittelimme myös näyttelymme. Sijoittelimme yhdessä työmme pienoismalliin niin, että työt tulevat esille mahdollisimman näyttävästi ja oikeille paikoilleen. Olemme niin valmiita avajaisiin. (kunhan nyt työt ensin valmistuvat)

Wräppäystä ja harsimista

Wräppäsin varjostimen metalliosien päälle valkoista villalankaa, tuomaan rungolle "lihaa luiden ympärille". Pystyssä olevan langat jätin wräppäämättä, koska koin, että se olisi jo liikaa massaa varjostimelle.

Varjostimen kaavana käytin ystäni lapselle tekemääni kastemekkoa. Onneksi olin säästänyt kangaskaavat, ehkä olin ajatellut vielä jonain päivänä tarvitsevani sitä. Nyt se päivä tuli. En siis ollut leikannut varjostimen kankaita muotoon aiemmin, vaan sen aika oli vasta nyt.

Siipien havinaa

Siipien kirjominen pääsi vihdoin vauhtiin ja olikin ehkä nopeampi homma kuin olin aluksi ajatellut.

Opin työn edetessä liikkumaan niin, että päättelyä ei jäänyt paljoakaan ja niin, että osasin edetä ajatellen, että lamppu hohtaa kaikki taustapuolen työt läpi.

Siivistä tuli juuri sellaiset mitkä halusin, kauniit ja kuitenkin hauraat.