keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja se loppuu

Olin niiiiiiiin iloinen, kun aamulla heräsin ja huomasinkin että ihan pienessä hujauksessa lopputyöni olikin lopullisessa muodossa. Kerrankin olin valmis 7 tuntia ennen työn luovutusta, 7 tuntia!!!

Tässä kuvia työstäni Fly me to the moon, otettu kotipihassa.




Pieni tytöntylleröinen bambinsa kanssa



Kaksonen tähtikuvio, tai ainakin sinnepäin



Siipien alla itsetekemäni lasihelmi, herkkä pieni ja viaton, mutta kuitenkin kova ulkokuori



Kierrätin illalla ryhmässä muistokirjaani ja sain sinne kivoja ja lämmittäviä muistoja opinnoista. Yksi niistä alkoi otsikossa olevalla tekstillä, Matti Nykästä siteeraten.


Olotila nyt, viimeisen yhteisen illan jälkeen on varsin haikea, vaikka tiedän että tapaamme vielä ennen kesää todistusten jaossa. Ja toisaalta tiedän myös että osa heistä tulevat olemaan elämässäni vielä pitkään. Hienoja ihmisiä, hienoja muistoja!

Ei kommentteja: