Hyvää Joulua!

Aika huokaista ja viettää jouluinen hetki. 

Hyvää Joulua kaikille!

Nukkekodin tuunaus Nellylle

Kummitytölle tuunasin ennen joulua nukkekodin. Tässä kuvia projektista.

Huuto.netistä löytyi tämä kasattava nukkekoti, joka mielestäni oli täydellinen 2 vuotiaalle kummitytölleni. Tämä projekti on siis Nellylle.

Syksyn aikana kasasin reissuiltani paljon rekvisiittaa tulevaan sisutukseen. Remppa alkoi 18.12.

Huopakatto, oli must, ja punainen tietenkin.

Penkin tuunaus, vähän bling blingiä mukaan.

Ja ulkohuussi tietenkin...

Savienkeli

Kävimme tiimini kanssa kokeilemassa mukavaa tapaa luoda yhdessä, kirjaimellisesti kädet savessa.

Suosittelen lämpimästi tätä aktiviteettia myös muille tiimeille, niin naisille kuin miehillekin. Johanna Rytkölän pajalla luovuus kukoistaa ja yhteisöllisyys kasvaa.

Kuvasta ei kunnolla näy, mutta enkelin kaavussa on hellä pitsikuviointi.

Valmis ja vielä aikataulussa

Ylpeänä esitän, Minun Espooni.

Loppu häämöttää

Vihdoinkin pääsen siihen vaiheeseen, että alan yhdistellä tekeleitäni yhdeksi työksi.

Päivävarjoa alkaa hahmottumaan. Näyttää juuri siltä mitä suunnittelinkin. Olen aika iloinen nypläyksen ensikertalainen. Päättelyä vaille

Rautalangan lisäys pitsiin

Hahmotelmaa, loppu häämöttää, olen iloinen. Valokuvan printtasin tekstiilipaperille, jonka siten silitän pellavalle. Tässä myös hahmotelma hahmosta, huvilan hengettärestä.

Lapaset, nyt joulumyyjäisiin

Paluumatkalla Tallinnasta, päätin ottaa luppoajasta kaiken irti, virkkaamalla, yllätys yllätys.

Ei muuta raportoitavaa, mietin vaan mistä mä tän virkkauskipinän olen saanut. Ja aina sunnuntaisin.

Art from leatherscraps - viikonloppukurssi

Osallistuin viikonloppukurssille, jossa muokkasimme nahkaa uuteen muotoon. Opettajamme oli Lydia ja hän opetti meille viikonlopun aikana mitä kaikkea voimme tehdä vanhoista nahkapaloista. Varsin mukava viikonloppu kokeillen uusia mahdollisuuksia, joita nahka tarjosi

Torstai-iltana tehtävänämme oli punoa nyöri nahasta, varsin haastava homma, mutta opettavainen.

 Perjantai-iltana polttelin pyöreitä nahkapaloja irtolevyllä, kivasti kipristyivät, tosin piti olla hyvin tarkka, etteivät reunat lähteneet palamaan.

Lauantaipäivänä venytin nahkaa muotin päälle. Löysin kierrätyskeskuksesta alla olevan linnun muotin ja päädyin venyttämään nahan sen päälle. Alla kuvasarja tästä prosessista.

Viikonlopun aikana tein myös monia muita täitä ja valokuvasinkin niitä varsin paljon, mutta en viitsi teitä töilläni puuduttaa. Mukava kurssi ja mahdollisuudet tehdä nahasta melkein mitä vaan ovat valtaisat. Suosittelen Lydian kurssia kaikille, opetus tapahtuu englanniksi.

Heijastin

Rintakoruja

Tai no, kyllähän mä voin teille kaikki työni esitellä, tässä yhdessä läjässä.

Vahabatiikkia, taas kokeiluja eikä varsinaista työtä

Tästä nämä opinnot ovat niin erinomaisia, kun täällä voi aina lähteä kokeilemaan jotain uutta muiden kanssa. Nytkään minulla ei ollut mitään tarvetta tähän kokeiluun, halusin vain kokeilla miten tämäkin tekniikka toimii.

Nyt tiedän.

Ai, että mitäkö minun varsinaiselle työlle kuuluu, ihan hyvää, kohta näette sen.

Kankaanpainantavärien loppuun käyttämistä

Minulle on jäänyt läjä kankaanpainantavärejä odottamaan, että käyttäisin ne loppuun.

Päätin kokeilla uutta tekniikkaa niiden tuhlaamiseksi. Tein sabluunan pahville, matonkuteesta; kudetta kierittäen.

Miksiköhän taas sooloilen, enkä tee omaa näyttelyyn tulevaa työtä... Varmaan siksi, että en jälleen halua sen valmistuvan etuajassa, vaan mielummin viime tipassa. Tää on niin mun tapaista, tykkään kokeilla kaikkea uutta ja valmistaa varsinaisen työn viime tipassa.

Ja ai niin, mun suunnitelmatkin ovat muuttuneet alusta huimasti, olen hylännyt veneen kokonaan. Kävin tuossa muutama viikko sitten Suvisaaristossa kuvailemassa vanhoja huviloita ja löysin sieltä unelmahuvilan, hylätyn sellaisen. Sääliksi käy rakennusta, sillä minun mielikuvitus kyllä riittää kertomaan sen ihanasta historiasta vaikka kuinka monta tarinaa. Nyt se siellä ränsistyneenä odottaa uutta elämäänsä, uutta loistokautta. Toivottavasti hän se vielä saa.

Pääasia kuitenkin, että kaikki valmistuu ajallaan ja opin uusia tekniikoita koko ajan.

Ja en todellakaan tiedä mitä tästä kankaasta teen, ehkä jotain jonakin päivänä, tai sitten en. Ainahan mun kaapissa on tilaa yhdelle kankaalle.

Nypläys jatkuu...

No niin, nyt olen päässyt vauhtiin, eikä minua pysäytä mikään.

Ihan en ole jälkeen tyytyväinen, mutta olen itselleni armollinen, sillä juurihan minä tämän jutun vasta aloitin ja eiköhän nypläys ole sellainen harrastus, että sen oppii vaan tekemällä ja olemalla tarkka. Tekeminen ei peloita, mutta tarkkuus on hiukan hukassa työpäivien jälkeen.

Hiljaa hyvä tulee.

Ihan selkeä päivävarjo, eikö?

Sunnuntaifiilis

Olen kyllä ihan koukussa virkkaamiseen. Tässä tämän sunnuntain väkerryksiä. Ylimmäinen tulee kotiin, alakerran puuterointihuoneeseen ja alempi pääsi myöhemmin takaisin rullalle, eli sille ei löytynyt paikkaa tällä hetkellä.

Virkkaaminen tuntuu sopivan minulle hyvin, niska-hartiaseutu tykkää ja nämä valmistuvat niin nopeasti, että on piristävää saada jotain näkyvää pian valmiiksi.

Netistä löytyi kiva määritelmä virkkauksesta, pakko jakaa :)

Nypläyksen alkeet

Aika heittää itselle haaste. Äitini löysi minulle nypläystyynyn ja nypylät kierrätyskeskuksesta 15 eurolla. Ja minähän innostuin.

En ole eläissäni koskaan edes kokeillut nypläystä, mutta se on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa.

Tämä syksyn työhöni nypläys sopii täydellisesti, joten lähden toteuttamaan nyplättyä päivävarjoa.

Homma on siis aloitusta vaille valmis, ainakin päässäni.

Nyt treenaamaan...

Tuossa yllä on mynsteri jota tulen käyttämään, jotta saan kun työni kunnolla aloitan. 

Ensimmäinen nypläysyritys kuuden parin utti, ei ole ihan mestariluokan tasoa, mutta luotan että saan Leena-Kaisalta opetusta ja tukea, että selviän tästäkin haasteesta. Jäi sitten se räpellys kuvaamatta.

Taas lähti lapasesta

Tää on niin koukuttavaa... Jälleen uudet lapaset työn alla.

Hommasin itselleni vielä bambukoukun tai oikeastaan muutaman, jotta voin koukuttaa myös matkoilla lentokoneessa.

Ensi esittelyssä siis Lila-pinkkilapaset, jotka valmistuivat todella pikaisesti viikonlopun aikana.

Vieraileva tähti ja kiehtova tekstiilitaide

Helena Perheentupa tuli meille kertomaan intialaisista tekstiileistä sekä mielenkiintoisista matkoistaan Intiasta, jossa hän asui ja työskenteli 60-90 luvulla. Tytöjen koulutus on hänen sydäntään lähellä ja kuulimme moni mielenkiintoisia tarinoita.

Kuvat kertovat kyllä kaiken paremmin kuin kirjoittamani sanat. eli tässä muutamia kuvia hänen meille esittämistään tekstiileistä sekä eri tekniikoista joita näiden valmistuksessa on käytetty.

Nauttikaa!