Työhuonevierailu: teksitiilitaiteilija Kristiina Nyrhinen

Unelmia ja haaveita... olipa ilta. Oli hyvin mielenkiintoista vierailla Kristiina Nyrhisen työhuoneella. Heräsi paljon haaveita ja unelmia omasta tilasta, josko jonain päivänä itsellänikin olisi kunnon työtila jossa saisi pitää kaikki työkalut ja välineet esillä ja luoda rauhassa omia unelmia.

Tässä pari kivaa inspiskuvaa hänen työhuoneestaan. (Kuvat julkaistaan hänen luvallaan)

Kristiinan tarinaa oli mielenkiintoista kuunnella ja hänen töitänsä ja tekniikoita mukava katsella. Odotan hänen keväistä näyttelyään... tässä saattaa olla hiukan ensi makua teille muillekin:

Kiitos Kristiina inspiroivasta ja haaveita herättävästä vieraanvaraisuudestasi!

Sulatuslasia, yllätys yllätys

Aloitin jälleen sulatuslasin parissa.. viime syksyltä jäi vielä sellainen tunne että haluaisin oppia vielä lisää ja lasiakin jäi yli joten ilmoittauduin mukaan myös keväälle.

Illan aiheena oli kehyksen tekeminen ja koska en ollut ajatellut mitään muutakaan erityistä projektia itselleni niin päätin tehdä peiliin kehykset.

Tältä näytti tekeleeni jotka jätin illan päätteeksi polttoon....

Ja uunista uloshan voi tulla vaikka mitä, sitä odottaessa.

Askeleita eteenpäin ja vähän taaksepäinkin...

Mietin pitkään mitä tästä illasta Tapiolassa kirjoittaisin ja tulin siihen tulokseen, että kai minun on seurattava omia tunteitani ja oltava rehellinen.

Tuntuu kuin olisin umpihangessa ja mietin miten täältä lähden eteenpäin, kirjaimellisesti...

Olen pettynyt, ehkä eniten itseeni. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana mietin aidosti ja oikeasti miksi istun täällä (toki tätä mietin jo pikkaisen viime syksynä, kun asiat alkoivat mennä pieleen). Saimme siis kevään opinto-ohjelman.

Ohjelmassa on tietoiskuja portfolion tekoon, näyttelyvierailuja ja näyttelyyn valmistautumista, mm. pienoismallin tekoa.

Olin niin toiveikas, että voisimme vielä oppia jotain uusia tekniikoita. Toki varmaan opimmekin, mutta ei mitään sellaista jota olin itse tarvinnut että motivaationi pysyy korkealla.

Pääsin kuitenkin jälleen eteenpäin lopputyöni kanssa, joten siitä olen iloinen! Ja syy miksi en nyt lopeta, on kyllä nämä ihanat kanssani opiskelevat naiset, joiden seurasta saan sellaista voimaa, ettei sitä voita mikään.

Ongelmanratkaisujakin on edessä, kun kuulimme, ettemme pääse tässä keväällä painamaan kankaalla, joten nyt joudun miettimään uudelleen miten hoidan lampun taustan kuvioinnin. Enköhän siihenkin jonkin sortin ratkaisun löydä, kun tässä hetken tuumin.

The only way is up...I can do this!

Musiikki käsityötaiteen inspiraationa ja peilinä

Aloitimme kevään täysin uudella tavalla. Saimme opettajaksemme MuM Anna-Maija Iskaniuksen ja lähdimme avaamaan lopputöitämme musiikin avulla. Oli todella virkistävää miettiä asioita musiikin avulla.

Anna-Maija antoi hyviä vinkkejä ja tässä yksi niistä:

Musiikki on ollut itselleni aina tärkeä osa elämääni ja tuolla Anna-Maijan piirrustuksella minulle avautui jälleen monta ajatusta miten asioita voi viedä eteenpäin erinäkövinkkeleistä. Tykkäsin kovasti. Esitimme myös toistemme lopputöitä musiikin avulla.

Saimme myös tehtävän piirtää varhaisin musiikkimuisto. Itse olen elänyt kodissa jossa musiikki on aina soinut varsinkin 70 -luvulla finnhitsit joten päädyin hyvin sinivalkoiseen piirrustukseen.

Esittelimme myös lopputyön lähtökohdat hänelle ja tässä minun pikainen kuvaus omasta työstäni.

Fly me to the moon... lisää tästä myöhemmin.

Nukkekoti NYT, monen leikin jälkeen

Kummityttöni täytti viikko sitten 5v. Ennen keijukaissynttäreitä, jossa kummitäti oli haltijakummikeijuna leikittämässä lapsia, oli pieni hetki hengähtää ja katsastaa miltä nukkekoti jonka pari vuotta sitten kalustin näyttää nyt.

Pystyssä ja paljon leikitty. Oli mukavaa huomata, että nukketalo on taipunut moneksi ja kaikesta päätellen vielä leikittykin.

Vielä viikon odotus ja sitten starttaa viimeinen lukukausi

Olisin ollut jo tänään valmis koulunpenkille, mutta täytyy vielä hillitä vauhtia ja viettää keskiviikko ilta kotona suunnitellen lopputyötä.

Ideoita on aivan hirvittävästi, nyt pitää vaan päättää mitä haluan työlläni sanoa ja missä menee raja ja mikä on liikaa. Less is more taitaa kuitenkin olla hyvä oljennuora tähänkin tehtävään.

Ja jos fiksu olisin, niin nytkin käyttäisin aikani hiomiseen, enkä blogin kirjoittamiseen, sillä ei ne hitsauksen rumat möykyt häviä blogia kirjoittaen. No ehkä sitten ensi viikolla, ellen viikonloppuna innostu.

Kuva on toukokuulta 2012, lempipaikassani villasukat jalassa, energiaa itseeni maisemasta imien. Piristää tätäkin synkkää ja lumetonta tammikuista iltaa.

Loppiainen, loppuisiko nyt joululaiskuus?

Jokohan olen levännyt tarpeeksi? Ainakin siltä alkaa tuntumaan, että voisin kaivaa suunnitelmani naftaliinistä ja aloittaa lopputyön kanssa etenemisen oikein kunnolla, eikä vain suunnitelma tasolla.

Loman aikana olen miettinyt liitänkö työhöni siivet vai en. Pari asiaa ovat seuranneet minua useissa töissäni ja ne ovat siivet ja ympyrät. Loman aikana olen alkanut kypsyttelemään ajatusta, että taidan nämä kummatkin saada mukaan myös tähän työhön, siivet joko isosti tai vain pienesti kirjoen.

Alla olevan kuvan löysin netistä, tykkään kovasti tuosta määrätietoisesta askeleesta, minäkin voisin lähteä ihmemaailmaani...

Määrätietoisin askelin jatkan siis tätä vuottani eteenpäin, toukokuussa ylpeänä valmistun syventävissä opinnoista ja alan miettimään mitä sitten teen kun kuuden vuoden opinnot ovat pulkassa. Siihen asti, jatketaan matkaa, unelmoimalla suuria ja tekemällä lopputyö valmiiksi. Fly me to the moon....