Wräppäystä ja harsimista

Wräppäsin varjostimen metalliosien päälle valkoista villalankaa, tuomaan rungolle "lihaa luiden ympärille". Pystyssä olevan langat jätin wräppäämättä, koska koin, että se olisi jo liikaa massaa varjostimelle.

Varjostimen kaavana käytin ystäni lapselle tekemääni kastemekkoa. Onneksi olin säästänyt kangaskaavat, ehkä olin ajatellut vielä jonain päivänä tarvitsevani sitä. Nyt se päivä tuli. En siis ollut leikannut varjostimen kankaita muotoon aiemmin, vaan sen aika oli vasta nyt.

Siipien havinaa

Siipien kirjominen pääsi vihdoin vauhtiin ja olikin ehkä nopeampi homma kuin olin aluksi ajatellut.

Opin työn edetessä liikkumaan niin, että päättelyä ei jäänyt paljoakaan ja niin, että osasin edetä ajatellen, että lamppu hohtaa kaikki taustapuolen työt läpi.

Siivistä tuli juuri sellaiset mitkä halusin, kauniit ja kuitenkin hauraat.

Kaksi kurssia päällekkäin, höh

Jostain syystä olen tuplabuukannut itseni kahdelle kurssille päällekäin. Ratkaisin tämän yhtälön piipahtamalla sulatuslasikurssilla ja jatkamalla matkaa perinteisen pajukorinpunonta kurssin infoiltaan.


Alla osviittakuvia tulevista pajukoreista. Teimme yhteisen pajutilauksen ja kun kukaan muu ei ollut halukas tekemään tilausta muiden puolesta, huomasin jälleen olevani vapaaehtoinen. Selkeästi kehitysalue, johon pitää satsata tulevaisuudessa, oppia sanomaan ei.

Opimme myös, että jos haluamme väriä koriin, voisimme käydä metsällä etsimässä kanukkaa. Itse onneksi tiedän hyvän kanukkapaikan, joten jos vaan ehdin ja muistan siellä aion vierailla.

Koekaniinina lasijutuissa

Aika makeita lasipaloja, eikö? näistä rakennan jonain päivänä itselleni rannekorun, nyt vain fiilistelen.

Lasinappikokeiluni ovat kyllä onnistuneet, mutta lasi on uunissa kutistunut varsin paljon ja napit ovat kooltaan varsin pieniä. Opettajani ideoimana, päädyin kokeilemaan flexiglass liuoksen ja fritin sekoittamista keskenään, jos saisin sitä kautta pysymään lasin pulleuden uunin aikana.

Jälleen oman muotin hyödyntämistä ja vieressä lasista tehtyjä pieniä siruja, jotka sulavat pieniksi palloiksi uunissa.

Kaksonen tähtikuvio ja siipien hahmottelua

Kaksonen tähtikuvio valmistui suht. nopeasti, kun olin suunnitellut työni etukäteen kunnolla. Taas huomasin, että vanha sananlasku hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjailin tämän kultalangalla.

Värjäysluokassa on valopöytä, joten sitä hyväksikäyttäen siirsin piirtämäni siivet kankaaseen.

Pieni tytöntylleröinen

Etupuolen isoin työ on nyt valmis. Pieni tytön tylleröinen, joka kurkottelee tähtiin. Silitystä vaille, mutta kun vielä kirjailen tälle puolelle lisää, en viitsi tässä välissä paljoa aikaa tuhlata silittelyyn.

Lampunvarjostimen kunnostusta

Tämäkin rasti on jäänyt viime tippaan, mutta onneksi sain apupojan auttamaan minua, tai itseasiassa tekemään suurimman osan näistä hommista, sillä häntä kiinnosti kovasti kehikon sprayaaminen.

Rautasahalla sahasin ylimääräiset pois ennen maalaamista.

Sulatuslasikokeiluja

Tässä lisää kokeiluja, ensimmäiset kokeilut onnistuivat hyvin ja nyt halusin jatkaa valitsemallani tiellä. On kyllä kiva tehdä lasitöitä omatekemiin muotteihin. Hyvin motivoivaa.

Kirjailut jatkuvat ja jatkuvat...

Halusin tuoda työhöni herkkyyttä ja päädyin kirjailemaan tytön tylleröisen kropan ompelulangalla.

Piristystä sairauslomalle

Eilen vahvistin siis omatekemiäni kasvipapereita ja tänään sairauslomani puuduttaman, päätin viedä ideaa askeleen eteenpäin.

Koska olin jemmannut jääkaappiin kuunliljakasvimassaa viime syksyn paperinteko viikonlopusta, päätin muotoilla siitä nyt napin tulevaan kirjaani.

Sivuille innostuin prässäämään orkideoja, kukan eri vaiheissa

Katselin samalla klassikko leffaa, joka on lapsena tehnyt minuun suuren vaikutuksen eli Heidiä. Heidi toteaa elokuvassa, Lean on me, I'm pretty strong. Tämän aion vielä kirjoittaa tämän kirjan sivuille.

Taisin jälleen hurahtaa...nyt kirjansidontaan

Sunnuntain agendalle kuului uuden kirjansidontatekniikan oppiminen, tällä kertaa opettelin napinläpisidosta. Kirjan muodoksi halusin teekupin, johon idean löysin pinterestistä, aarrearkustani.

Koska olin niin laiska, enkä jaksanut ottaa ompelukonetta esille, päädyin pistelemään naskalilla reikiä nahkaisiin kansiini ja tikkaamaan kirjan käsin. Laiskuus kunniaan!

Selkään leikataan aukko ompelua varten.

Kunnon järeitä työkaluja apuna

Ja tässä vaiheessa mopo karkasi käsistä ja mietin että hyödynnän myös itsetekemäni kasvipaperit ja kirjon niistä kirjan, tässä vahvistan papereita erikeepperi-vesi lioksella.

Käsin tikkausta, olikin helppo rasti, kun olin maittanut tehdä reiät nahkaan.

Valmis teekuppikirja. Väritus aika laimea, mutta hyvin minun tyylinen. Olipa hauska kokeilu.

Tässä lähikuvaa napinläpisidoksesta.

Ja sisäkuvaa kirjasta

Perusmukava monitoimiviikonloppu suukkoilua

Monta rautaa tulessa, tämähän tarkoittaa, että on suukko viikonlopun aika. Tarvitsen lopputyöhäni siivet, joten pesukoneessa huovutan sideharsokankaaseen erilaisia villoja mm. merinovillaa ja paria erilaista lampaanvillaa. Villat asetetaan sideharsolle, harso rullataan lakanan sisään, lakana laitataan sukkahousun sisään ja pesukoneeseen 60 astetta. Pesuainetta koneeseen ja kone päälle, helppoa kuin heinänteko.

Koneeseen meni myös paljon muita huovutettavia juttuja, mm. kahdet tossut. Kylkiäiseksi laitoin vielä frotee pyyhkeen, jotta kone sai muutakin täytettä.

Muut ryhmäläiset rakensivat viikonlopun aikana myös näyttelytilamme pienoismallin kokoon 1:20. Hienoa työtä!

Jokainen meistä valmisti omasta työstään pienoismallin, tässä nopea versio omasta työstäni.

Käsinkirjonnat myös etenivät, tähtien muodossa tällä kertaa.

Kirjansidontaa, pitkäpistosidos

Perjantai ja kirjansidonta harjoitteita. Tässä kokeilen ensimmäistä kertaa pitkäpistosidosta.

Paperit kirjaan löytyivät omasta takaa, olin ajat sitten hankkinut itselleni erilaisia kuitupapereita ja miettinyt pitkään mitä niillä teen, olin jo heittämässä niitä kierrätykseen. Onneksi en heittänyt, sillä nyt niille tuli käyttöä oikein olan takaa.

Nahkan leikkasin kierrätyskeskuksesta hankkimastani nahkahameesta.

Pitkäpistosidos on alkuperältään keskiaikainen sidos. Se on liimaton ja siinä vihot ommellaan suoraan kiinni kansiin. Kannet ovat taipuisat, kartongista, nahasta, muovista, pergamentista ym.

Aika iloinen ja ylpeä ensimmäisestä itse sidotusta kirjastani.

Huomenna pakko jatkaa uuden tekniikan kanssa, tämä on hauskaa.

Lasikokeiluja sulatusmuotteihin

Vihdoinkin... pääsin käyttämään tekemiäni muotteja. Koitan kirjainmuotteja niin, että kirjaimien kolot täytin hienolla frittijauheella ja päälle laitan kirkasta lasia.

Epäilemme onnistuuko tämä kokeilu, mutta onnistuu tai ei, niin kokeiluna tämä on kiva ja mielenkiintoinen, aika uniikki.

Kokeilen myös oman lasinapin tekemistä fritistä. Kiinnikkeen pystyssä pysymisen varmistan kuituhuovalla.

Kukan sain myös vielä mahtumaan uuniin, tuskin maltan odottaa ensi viikkoon, jolloin saan nämä käsiini.