Värimaailman etsimistä

Saimme tehtäväksemme ryhmänä alkaa miettimään värimaailmaan viime viikolla näkemäämme tilaan. Aluksi tehtävä hiukan takkuili, mutta saatiin kuitenkin pari väriskaalaa valittua, joita pääsemme sitten viikon päästä mallaamaan tilaan. Tässä ehdotukset joihin päädyimme.

Pikkasen karkasi mopo jo käsistä ja lähdimme jo ideoimaankin, vaikka se ei ollut tehtävänämme.

Visiitti Tapiolassa

Hiukan jo jännittikin tavata meidän yhteistyökumppanimme, palvelukesken asiakkaat. Ilta sujui kuitenkin hienosti ja löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Haastattelimme asiakkaita ja pyysimme heitä kulkemaan oman tärkeän paikkansa läpi, lapsuudenkodin tai muun tärkeän paikan ja kertovan meille siitä matkasta tarinaa. Kasvoimme ihmisinä varmasti puoli metriä, sillä kertomukset jotka kuulimme, koskettivat meitä kovasti.

Tila, johon työmme tulee

Eteisen iso ryijy antaa meille myös osviittaa värimaailmasta

Jaoimme palvelukeskuksen asiakkaille, jotka meitä auttavat muistorasiat ja muisteluvihot, joihin he voivat kirjata meille tarinoita ja rasioihin Raija menee opettamaan heitä tekemään miniryijyt.

Ja asiaa otsikon vierestä, oli mukava nähdä vielä kolikkopuhelin.

Yhteisötaideluento sekä muistorasioiden valmistusta

Aloitimme illan kuuntelemalla luentoa erilaisista yhteisötaideteoksista. Mitä yhteisötaide on?
Taidetta, joka tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten.


Kaarina Kaikkonen käytti keittiöastioita Mikkelissä.
http://yle.fi/uutiset/kattilat_ja_kakkuvuoat_loysivat_paikkansa_yleisotaideteoksessa_mikkelissa/5888409

Harri Piispanen teki muistojen kylän Lohjalla.
http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/46633-talot-taynna-tarinoita

Maiju Ahlgren toimi Espoon kaupungin yhteisötaiteilijana vuonna 2002 ja ideoi useita 
yhteisöllisiä taideteoksia tuona aikana.
http://www.maijuahlgren.net/ 

Ja monia muita. Viimeisin ja paljon myös mediahuomiota saanut yhteisötaideprojekti on vielä 
viikon esillä oleva knit 'n' tag neulontatapahtuma Helsingin ruttopuistossa. 
http://www.novita.fi/index.php?cms_cid=94688

Käsitöille täggäillään ahkerasti myös muualla kuin Suomessa. Miellyttävä tapa piristää kaupunkikuvaa.
Enkä itsekin yllätän jonain päivänä ja jätän käsityöni johonkin kaupunkiin, muistoksi itsestäni.

Yhteisötaideteoksista voidaan myös käyttää osana työhyvinvointia. Vain taivas on siis rajana 
mitä ja miten yhteisöllisyyttä voi toteuttaa taiteessa.  Japanissa käytetään clinical art taideterapiana. 
Terapiamuoto, joka aktivoi aivoja ja sydäntä sekä pitää yllä hyvää energiaa session aikana. 
Clinical art - terapia ennaltaehkäisee mm. dementiaa. Taide antaa iloa ja elämänvoimaa. 

http://www.art-h-aida.jp/eng/e_clinical/eclinical.html

Kävimme läpi myös erivärien vaikutukset mielialoihin sekä mitä tulee huomioida kun aloittaa 
teosta suunnittemaan. Tässä pääkohdat lyhykäisyydessään: 

Punainen: lämmittää ja piristää, antaa energiaa, elämän ilon ja onnen väri
Vihreä: lisää mielihyvä hormonien erittymistä, tasapainottava väri sekä rauhoittaa tilaa ja 
tekee olon levolliseksi
Sininen: avartaa, viilentää sekä raikastaa tilaa, auttaa keräämään voimia, turvallinen ja rauhoittava
Oranssi: antaa lämpöä, turvallisuutta, rakkauden ja hoivan tunnetta sekä voimaa ja energiaa. 
Vilkastaa ideointia ja antaa innostusta
Keltainen: tuo optimistista ja valoisaa asennetta, auttaa avautumaan sekä synnyttää elämän 
myönteisen ja positiivisen tunnelman
Musta: pelottava väri, mustaan pukeutuvat koetaan vaikeasti lähestyttäviksi
Valkoinen: ilmentää auktoriteettia ja herättää huomiota.

Illan päätteeksi valmistimme muistorasiat tuliaisiksi ensi viikon tapaamiseen yhteistyöryhmäämme kanssa. Annamme heille muistorasioiden lisäksi muisteluvihkot, joihin he voivat alkaa kirjaamaan meille muistoja.

Kankaiden kovetusta muistorasiaan

Valmistautumista seuraavalle keskiviikolle... Kankaiden koventamista erikeepper-vesi lioksella, muistorasioiden tekoa varten.

Itseänikin alkaa kuvaa katsoessa hymyilyttämään, mitä kaikkea olenkaan tämän kurssin aikana jo oppinut ja mitä mielenkiintoisia uusia juttuja vielä on edessä, voihan sitä pyykkitelinettä näinkin käyttää.

Kohtaamisia Ahertajantiellä

Kesätauko oli liian pitkä, taisi olla monen kommentti kun jälleen tavattiin ihanaisten naisten kanssa. Olimme myös varsin innoissamme kun tiesimme, että Raija tulee meitä jälleen opettamaan. Jälleennäkeminen oli lämminhenkinen.

Pikaiset kesäkuulumiset vaihdettuamme olimme valmiit kuulemaan tarkemmin mikä on tämän syksyn aihe. KOHTAAMISIA TILASSA - teoksen suunnittelu tilaan.

Meille oli valmiiksi annettu myös jo tila, johon työmiehen toteutamme, Tapiolan palvelukeskus. Palvelukeskuksen asiakkaita oli myös jo lähestytty asian tiimoilta ja pyydetty liittymään yhteistyöryhmään ja kertomaan meille tarinaa, josta toteutamme heille tekstiiliteoksen.

Ensimmäiset asiakkaamme, wow!

Kuulimme myös kevään haasteista, jolloin sama teema teoksen suunnittelu tilaan jatkuu, tosin joko omaan tilaan tai löytämämme asiakkaan tilaan. Mutta siitä sitten myöhemmin, nyt keskitytään tähän syksyyn ja meidän yhteisötaideprojektiin.

Vuorovaikutteisessa yhteisötaideprojektissa on tärkeää huomioida seuraavia asioita:

1) VUOROVAIKUTUS: ryhmän toimiminen erilaisten ihmisten kesken, miten saamme dialogin toimimaan palvelukeskuksen asiakkaiden ei vain näiden ketkä ovat ilmoittautuneet yhteistyöryhmäämme, vaan myös muiden asiakkaiden nyt ja tulevaisuudessa.

2) LUOVA ONGELMANRATKAISU: palvelukeskuksen haasteellinen tila sekä täydet seinät asettavat meille rajoituksia, joiden yli kyllä pääsemme. Materiaalit ja niiden hankinta voisi olla ongelma, mutta ryhmämme tuntien, meillä on jokaisella valtaisat materiaalivarastot joita voimme hyödyntää. Tekniikka/tekniikat sekä se miten saamme jokaisen osallistumaan omalla panoksella sekä omalla rajallisella aikataululla voivat olla meille suurin haaste, sillä työ pitää kuitenkin luovuttaa asiakkaalle aikataulussa, kuten olemme luvanneet. Jonkinlainen varasuunnitelma voi siis olla hyvä tehdä. Yhdessä olimme kyllä heti samaa mieltä asiasta, että teos/teokset jäävät palvelukeskukseen, emmekä tule niitä itsellemme missään vaiheessa takaisin vaatimaan.

Jännää ja samalla jotain ihan uutta. Itse pidin tehtävästä kovasti, sillä jos voimme tuoda käsillämme jotain positiivista muiden iloksi niin että ei myöskään itse tarvitse miettiä mihin teoksen laittaisin kun se on valmis. Super :)

Teimme illan aikana myös harjoitteen, jonka toteutamme palvelukeskuksen asiakkaiden kanssa parin viikon päästä... Kuljimme oman lapsuudenkodin läpi pareittain, kertomalla parille mitä missäkin on. Mukava harjoite viedä vieras ihminen tarinan avulla omaan lapsuuteen.

Kotiläksyksi saimme tehtävän kovettaa kankaita erikeeper 50%   - vesi 50% seoksella. Näistä kovetetuista kankaista teemme ensi kerralla muistorasiat sekä vihkot palvelukeskuksen yhteistyöryhmäläisille.

Olipa jälleen energinen ilta!

Tässä malli ensi kertaa varten: