Hitsaamassa

Et voinut sitten aloittaa jostain helpommasta työstä? taisi olla enoni kommentti kun Tampereelle matkustin hitsausoppiin. Totesin tuttuun tapaani, että en opi jos en haasta itseäni ja niinpä aloitimme lampunvarjostimen hitsauksen.

Ja varsinaista tuherrustahan se oli, mutta lopputuloksena minulla oli auton takapenkillä se mitä lähdin hakemaan, lampunvarjostimen runko hitsattuna kasaan.

Tässä kuvassa ollaan jo vauhdissa... harjoitteluhitsaukset tehtiin vasta tämän jälkeen.

Matkalla Tampereelle pysähdyin yhdellä kirppiksellä ja sieltä löysin sen mitä olin jo pidempään katsellut. Juuri täydellisen lampunjalan valaisimelleni. Tämä jalka on tarpeeksi vanha ja muistuttaa avaruusta joten sopii mielestäni täydellisesti työhöni. Ei siis ollut hukkavisiitti sekään pysähdys.

Tässä muuten kuva ensimmäisestä hitsauskokemuksestani... hih hii...

Parin kolmen sauman jälkeen päätin hiukan harjoitella, mutta ei tässä harjoittelussakaan ole mitään esiteltävää, tosin tätä kautta opin lisää. Kannattaa siis harjoitella hiukan.

Tässä ollaan jo vauhdissa. Ja tässä vaiheessa enoni ymmärsi että olemme tekemässä taidetta, vapaalla ja luovalla mielellä.

Välisovitus... otin mukaani vanhan ystävälleni tekemän kastemekon lakanakangaskaavan ja sitä hyväksikäyttäen rakensimme runkoa askel askeleelta.

Valmis runko, ennen siistimisiä. Tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jossain vaiheessa meinasikin mehut/into loppua ja tekemisestä meinasi tulla suorittamista. Hitsaamista tulen kyllä kokeilemaan uudelleen, tosin Tampereelle on turhan pitkä matka. Tähänkin olisi kiva jos olisi laitteet ja tilat jossain lähempänä.

ISOKIITOS enolleni kärsivällisyydestä ja kyvystä heittäytyä tekemään kanssani jotain mikä ei ole paperille suunniteltua. Nyt edessäni on hiomiset ja rungon kaunistaminen käyttökelpoiseksi.

Hyvää joulua!

Nautitaan tästä lumettomasta joulusta nyt kuitenkin, kuten nauttisimme lumellisestakin.

Joy to the world

Aikainen joululahja

Paras ehkä ikinä... Asennus tapahtuu joulun jälkeen, mutta sitä jaksan hyvin odottaa, sillä nämä jäävät Heinolaan ja varsinainen käyttö alkaa siten vasta kesällä. Suuret kiitokset lahjanantajalle, parempaa lahjaa en olisi voinut kuvitellakaan. Hyvän kodin saavat.

Jääveistoksia

Vietin pari varsin mukavaa päivää työkavereiden kanssa Tukholmassa. Olimme varsin idyllisessä paikassa ja meitä oli koolla varsin samanhenkinen porukka ympäri Eurooppaa. Pitkien työpäivien välissä meillä oli ohjelmassa yllätys, jota varten olimme saaneet ohjeet ottaa mukaan lämmintä vaatetta. En olisi ikinä kuvitellutkaan, että pääsen kokeilemaan jäänveistämistä.

Jaoimme itsemme viiteen ryhmään ja lähdimme ideoimaan mitä veistämme, jotta voimme voittaa muut joukkueet. Tatiana Moldovasta toivoi, että tekisimme tontun tai joulupukin näin joulun alla ja sitä lähdimme työstämään.

Yllä hahmottelua tontun hatusta ja kasvoista.

Valmis tonttu. Kännykällä oli hankala saada kuvattua pimeässä se mitä loimme, mutta uskon että tästä hahmottuu se mitä haluan teille jakaa. Viiden ihmisen, ensikertalaisen jääveistos, tonttu. Jää oli varsin miellyttävä materiaali työstää, joten jos saatte joskus siihen mahdollisuuden, niin älkää miettikö toista kertaa otatteko haasteen vastaan. Suosittelen lämpimästi heittäytymään ja luomaan jäätaidetta. ja Me tiiminä voitimme tämän kisan, hieno pokaali siitä muistona jatkamme uusiin haasteisiin.

Valitettavasti päivänvalossa tontustamme ei ollut enää paljoa kuvattavaa, mutta muistot hyvästä hetkestä kuitenkin vielä tulee mieleen tätäkin katsoessa.

Älypuhelinlapaset

Innostuin kutomaan, mikä on suuri ihme! Viime kerrasta kun olen sukkapuikkoja kädessäni pitänyt onkin jo monta vuotta.

Jotenkin en ole kutomista pitänyt omana juttunani. Nyt innostuin kutomaan itselleni älypuhelinlapaset ja samalla yllätyin kuinka nopeasti ne valmistuvat.

Ohje

Lämpimästi suosittelen näitä lapasia jokaiselle älypuhelimen omistajalle. Herättävät myös hilpeyttä ulkomailla. Moni on halunnut näitä jo itselleen.

Tein vielä toisetkin kun vauhtiin pääsin.

 

Joulumyyjäisissä

Työpaikallani on järjestetty joulumyyjäiset jo viimeiset 12 vuotta ja olen niihin yhtä vuotta lukuunottamatta osallistunut. Kovin myyntivaltti on nyt jo parin vuoden ajan ollut sytykeruusut, mutta kyllähän sukat ja lapaset tekevät aina kauppansa.

Tänä vuonna sytykeruusujen lisäksi valmistin sulatuslasikurssilla myyntiin joulukoristeita. Näitä oli varsin mukava tehdä ja olin myös varautunut siihen että jos nämä eivät mene kaupaksi niin näillä koristelen kotini tai annan näitä lahjaksi.

Hyvä päivä ja jälleen kyllä ne vaan ne sytykeruusut ovat tämänkin joulun lahja ihmiselle, jolla on tulisija ja koti täynnä muita tarvikkeita.

Erittäin ylpeä äidistäni

Äitini aloitti syksyllä paikallisessa työväenopistossa kurssin nimeltä käsin tehdyt tarinat. Tänään itsenäisyyspäivänä kotikaupunkini sanomalehdessä on iso artikkeli kurssista ja äitini keskeneräinen työ on siinä, joten ....

keskeneräinen työ, mutta ylpeänä esittelen...

Tässä samainen työ kuvattuna pari viikkoa aiemmin. Tausta taivas maalattu kangasväreillä ja suomaisema pistelty erilaisilla pistoilla ja langoilla. Vasemmassa alanurkassa kuva, josta tämä taulu on muistona.

Esittelen valmiin työn vielä myöhemmin, sen verran ylpeä äidistäni olen! Hyvä Äiti!!!

Lisäys: tässä valmis työ kehystettynä:

Näyttelykäynti (yllätys sellainen)

Meille ilmoitettiin lyhyellä aikataululla, että ohjelmaan tulee muutos ja pääsemme näyttelykäynnille. Valitettavasti itse en työmatkani takia pystynyt näyttelykäyntiin osallistumaan, mutta tässä teille maistiaisia linkin muodossa, mistä jäin paitsi.

Mirja Marsch

Harmittaa aika paljon, sillä tämän näyttelyn olisin halunnut nähdä. Pitää pistää nimi korvan taakse.