Hitsaamassa

Et voinut sitten aloittaa jostain helpommasta työstä? taisi olla enoni kommentti kun Tampereelle matkustin hitsausoppiin. Totesin tuttuun tapaani, että en opi jos en haasta itseäni ja niinpä aloitimme lampunvarjostimen hitsauksen.

Ja varsinaista tuherrustahan se oli, mutta lopputuloksena minulla oli auton takapenkillä se mitä lähdin hakemaan, lampunvarjostimen runko hitsattuna kasaan.

Tässä kuvassa ollaan jo vauhdissa... harjoitteluhitsaukset tehtiin vasta tämän jälkeen.

Matkalla Tampereelle pysähdyin yhdellä kirppiksellä ja sieltä löysin sen mitä olin jo pidempään katsellut. Juuri täydellisen lampunjalan valaisimelleni. Tämä jalka on tarpeeksi vanha ja muistuttaa avaruusta joten sopii mielestäni täydellisesti työhöni. Ei siis ollut hukkavisiitti sekään pysähdys.

Tässä muuten kuva ensimmäisestä hitsauskokemuksestani... hih hii...

Parin kolmen sauman jälkeen päätin hiukan harjoitella, mutta ei tässä harjoittelussakaan ole mitään esiteltävää, tosin tätä kautta opin lisää. Kannattaa siis harjoitella hiukan.

Tässä ollaan jo vauhdissa. Ja tässä vaiheessa enoni ymmärsi että olemme tekemässä taidetta, vapaalla ja luovalla mielellä.

Välisovitus... otin mukaani vanhan ystävälleni tekemän kastemekon lakanakangaskaavan ja sitä hyväksikäyttäen rakensimme runkoa askel askeleelta.

Valmis runko, ennen siistimisiä. Tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jossain vaiheessa meinasikin mehut/into loppua ja tekemisestä meinasi tulla suorittamista. Hitsaamista tulen kyllä kokeilemaan uudelleen, tosin Tampereelle on turhan pitkä matka. Tähänkin olisi kiva jos olisi laitteet ja tilat jossain lähempänä.

ISOKIITOS enolleni kärsivällisyydestä ja kyvystä heittäytyä tekemään kanssani jotain mikä ei ole paperille suunniteltua. Nyt edessäni on hiomiset ja rungon kaunistaminen käyttökelpoiseksi.

Hyvää joulua!

Nautitaan tästä lumettomasta joulusta nyt kuitenkin, kuten nauttisimme lumellisestakin.

Joy to the world

Aikainen joululahja

Paras ehkä ikinä... Asennus tapahtuu joulun jälkeen, mutta sitä jaksan hyvin odottaa, sillä nämä jäävät Heinolaan ja varsinainen käyttö alkaa siten vasta kesällä. Suuret kiitokset lahjanantajalle, parempaa lahjaa en olisi voinut kuvitellakaan. Hyvän kodin saavat.

Jääveistoksia

Vietin pari varsin mukavaa päivää työkavereiden kanssa Tukholmassa. Olimme varsin idyllisessä paikassa ja meitä oli koolla varsin samanhenkinen porukka ympäri Eurooppaa. Pitkien työpäivien välissä meillä oli ohjelmassa yllätys, jota varten olimme saaneet ohjeet ottaa mukaan lämmintä vaatetta. En olisi ikinä kuvitellutkaan, että pääsen kokeilemaan jäänveistämistä.

Jaoimme itsemme viiteen ryhmään ja lähdimme ideoimaan mitä veistämme, jotta voimme voittaa muut joukkueet. Tatiana Moldovasta toivoi, että tekisimme tontun tai joulupukin näin joulun alla ja sitä lähdimme työstämään.

Yllä hahmottelua tontun hatusta ja kasvoista.

Valmis tonttu. Kännykällä oli hankala saada kuvattua pimeässä se mitä loimme, mutta uskon että tästä hahmottuu se mitä haluan teille jakaa. Viiden ihmisen, ensikertalaisen jääveistos, tonttu. Jää oli varsin miellyttävä materiaali työstää, joten jos saatte joskus siihen mahdollisuuden, niin älkää miettikö toista kertaa otatteko haasteen vastaan. Suosittelen lämpimästi heittäytymään ja luomaan jäätaidetta. ja Me tiiminä voitimme tämän kisan, hieno pokaali siitä muistona jatkamme uusiin haasteisiin.

Valitettavasti päivänvalossa tontustamme ei ollut enää paljoa kuvattavaa, mutta muistot hyvästä hetkestä kuitenkin vielä tulee mieleen tätäkin katsoessa.

Älypuhelinlapaset

Innostuin kutomaan, mikä on suuri ihme! Viime kerrasta kun olen sukkapuikkoja kädessäni pitänyt onkin jo monta vuotta.

Jotenkin en ole kutomista pitänyt omana juttunani. Nyt innostuin kutomaan itselleni älypuhelinlapaset ja samalla yllätyin kuinka nopeasti ne valmistuvat.

Ohje

Lämpimästi suosittelen näitä lapasia jokaiselle älypuhelimen omistajalle. Herättävät myös hilpeyttä ulkomailla. Moni on halunnut näitä jo itselleen.

Tein vielä toisetkin kun vauhtiin pääsin.

 

Joulumyyjäisissä

Työpaikallani on järjestetty joulumyyjäiset jo viimeiset 12 vuotta ja olen niihin yhtä vuotta lukuunottamatta osallistunut. Kovin myyntivaltti on nyt jo parin vuoden ajan ollut sytykeruusut, mutta kyllähän sukat ja lapaset tekevät aina kauppansa.

Tänä vuonna sytykeruusujen lisäksi valmistin sulatuslasikurssilla myyntiin joulukoristeita. Näitä oli varsin mukava tehdä ja olin myös varautunut siihen että jos nämä eivät mene kaupaksi niin näillä koristelen kotini tai annan näitä lahjaksi.

Hyvä päivä ja jälleen kyllä ne vaan ne sytykeruusut ovat tämänkin joulun lahja ihmiselle, jolla on tulisija ja koti täynnä muita tarvikkeita.

Erittäin ylpeä äidistäni

Äitini aloitti syksyllä paikallisessa työväenopistossa kurssin nimeltä käsin tehdyt tarinat. Tänään itsenäisyyspäivänä kotikaupunkini sanomalehdessä on iso artikkeli kurssista ja äitini keskeneräinen työ on siinä, joten ....

keskeneräinen työ, mutta ylpeänä esittelen...

Tässä samainen työ kuvattuna pari viikkoa aiemmin. Tausta taivas maalattu kangasväreillä ja suomaisema pistelty erilaisilla pistoilla ja langoilla. Vasemmassa alanurkassa kuva, josta tämä taulu on muistona.

Esittelen valmiin työn vielä myöhemmin, sen verran ylpeä äidistäni olen! Hyvä Äiti!!!

Lisäys: tässä valmis työ kehystettynä:

Näyttelykäynti (yllätys sellainen)

Meille ilmoitettiin lyhyellä aikataululla, että ohjelmaan tulee muutos ja pääsemme näyttelykäynnille. Valitettavasti itse en työmatkani takia pystynyt näyttelykäyntiin osallistumaan, mutta tässä teille maistiaisia linkin muodossa, mistä jäin paitsi.

Mirja Marsch

Harmittaa aika paljon, sillä tämän näyttelyn olisin halunnut nähdä. Pitää pistää nimi korvan taakse.

Päivän mietelause

Halusin vain jakaa kanssanne fiilikseni.

Mukavaa päivän jatkoa!

Hopeakurssilla jälleen

Osallistuin jälleen Annan ihanalle Luodaan hopeasta 2 -kurssille. Kaksi hyvin intensiivistä viikonloppua ja viimeisenä sunnuntaina pääsee kotiin korukasan kanssa. Love it! Tässä satoa ensimmäisestä viikonlopusta.

Lasinsulatuskurssilla olen tehnyt tuon vaaleanpunaisen helmen, johon nyt ajattelin lisätä "lihaa, luun ympärille". Alla suunnitelma ja työvaiheita työhöni... Pioni.

Lasilamppuhelmiä parin vuoden takaa. Aika kaivaa ne esille jemmasta ja yhdistää koruiksi:

Tässä sitten aloitin sellaisen projektin, että jos olisin ideaa ajatellessa ajatellut hiukan pitemmälle, en varmastikaan olisi tätä hommaa aloittanut. Näin kauniin korun netissä ja halusin tehdä itselleni jotain samankaltaista, tässä sitä sitten ollaan hopealankojen päät pallotettuina ja valmiina seuraavaan vaiheeseen, "häkittämään" lankoja.

Extraprojektina aloitin vielä vanhojen kahvilusikoiden työstämisen koruiksi. Ensin piti sahata varret pois ja viilata sahauskohdat siisteiksi. Sekä poistaa kultaus.

Reikien poraus meinasi ensin tuottaa tuskaa, mutta kunhan pääsin vauhtiin ja hiffasin tekniikan niin ei siihenkään mennyt hirvittävän kauaa aikaa. Lopputuloksia odotellessa :)

Lisäys: tässä pari työtä valmiina. loppuja en ole vielä kuvannut:

Joulukranssi

Lisäsin parisen viikkoa sitten tavalliseen valkoiseen selluloosaan kuunliljan keitinlientä (vihreää) ja tein siitä kanaverkon kanssa tämän jouluisen kranssin. Kuunlilja kuivuessaan, muuttui osittain aika tummaksi, mikä oli tiedossani joten tästä tuli aivan täydellinen joulukranssi meidän sisäoveen lisättyäni siihen jouluvalot.

Reikien porausta sulatuslasiin

Olin aiemmin tehnyt ison kasan lasimedaljonkeja, joihin tarvitsin reiät hopearengasta varten. Poraaminen vain kesti kovin kauan ja jouduin lopuksi unohtamaan muutaman reiän porauksen, mutta iloinen olin kun sain lahjaksi aikomani korut porattua. Ja siitä että minulla riitti kärsivällisyyttä porata rauhassa, näin lopputuloskin oli siistiä. Tässä esittelyssä pari korua:

Sammaltyyny

Piipahdin vielä mökillä ennen talven tuloa ja päätin toteuttaa idean. Olen jostain lukenut, että sammal säilyy vihreänä suht. pitkään ulkona kesät/talvet. Sisäänkäyntimme kaipaa hiukan piristystä, joten ajattelin tehdä siihen sammaltyynyn. Tarvikkeet: Kanaverkkoa, rautalankaa ja sammalta + maa-ainesta tyynyn sisään tuomaan pulleutta tyynylle.

Alla olevan kuvan lisäsin tänne parin viikkoa tekovaiheen jälkeen, on ainakin vielä varsin vihreänä pysynyt tämä sammaltyyny. Sopii mielestäni varsin hyvin oven pieleen koivupölkyn päälle toivottamaan ihmiset tervetulleiksi.

Kasvispaperia

Sunnuntaina päätin kokeilla munakoisoa kasvispaperinvalmistukseen. Ensin kiehautetaan vesi-kidesooda seos ja sitten sinne lisätään munakoiso sinne mukaan kiehumaan.

Alla kuvia prosessista, toivon saavani tästä pari arkillista paperia, jotka voin käyttää lampunvarjostimiin.

Munakoiso keiton jälkeen, valmiina viipaloitavaksi

Tässä viipalointia toiseen suuntaan. Nyt kun munakoisot ovat viipaleina, ne on laitettu kerroksittain puhtaiden lakanoiden väliin odottamaan seuraavaa vaihetta. Puristusta paperiksi. Aika monta "vaipan vaihtoa" on edessä ennenkuin tästä tulee paperia. Ohje oli että aluksi useamman kerran päivässä puhtaisiin lakanoihin (vaippoihin) ja sitten aamuin illoin. Jänskättää...

Lisäys: Ei onnistunut alkuunkaan, jotain meni varmaankin väärin valmistusvaiheessa, sillä nämä munakoisopaperit homehtuivat kuivaksessa ja päätyivät kompostille. Harmi!

Työvaiheet joiden avulla tämän pitäisi siis onnistua:

1. pese ja punnitse kasvikset
2. punnitse kidesoodaa yhtä paljon kuin kasvikset painavat
3. laita kasvikset kattilaan ja vettä niin paljon , että kasvikset peittyvät
4. lisää kidesooda kattilaan
5. keitä kasviksia niin kauan, että ne ovat pehmenneet
6. huuhtele kasvikset siivilässä juoksevan veden alla
7. leikkaa kasviksista n. 3-5 mm paksuisia viipaleita
8. laita prässiin huopia ja lakanoita
9. aseta kasvisviipaleet vieriviereen, tai hiukan toistensa päälle, prässilakanalle
10. aseta toinen lakana ja lisää huopia viipaleiden päälle
11. sulje prässi
12. prässilakanat pitää vaihtaa kuiviksi monta kertaa päivässä, etteivät kasvikset homehdu. Kuivumisprosessi voi viedä jopa viikkoja.

Kasvisoppaa ja paperin valmistusta.

Lauantaiaamuna Tapiolaan saavuttuamme, koko kerros tuoksui varsin voimakkaasti kasvikuiduille. 

Edessämme oli "kasvikeiton" huuhtelu ja kuitujen murskaus.

Tässä olenkin jo sitten valmistamassa kasvipaperia. Aluksi siitä en meinannut tulla yhtään mitään, mutta sitten kuin aloin päästä jyvälle monista erinäisistä jipoista niin näin kaunista jälkeä alkoi syntymään. Suurin haaste taisi olla seulan valinta sekä sopivan kuituseoksen valmistaminen.

Koska yleensäkin teen aina viikonloppuisin jotain muutakin kuin vain sitä mitä ohjelmassa lukee, niin tein myös nyt. Muotoilin kanaverkosta erimuotoisia kransseja ja dippasin niitä valmistamaani selluloosaseokseen. Olin kokeillut tätä tekniikkaa aiemminkin ja jokin siinä kiehtoi vielä minua tekemään näitä askareita vielä uudelleen. Hyväksikäytin tällä kertaa mukaan myös kuunliljojen keitinveden antamaan väriä. Saa nähdä miten tässäkin kokeilussa käy. Ainakin tässä vaiheessa näyttää ihan hyvältä startilta.

Saniaiset ammeessa, kasvipaperin valmistus alkakoon.

On taas tullut aika viettää viikonloppu opiskellen. Säilytin kuivaamaani kasvit kotona kahdessa isossa jätesäkissä. Meillä oli useammalla saniaisia ja kuunliljoja, kuten myös muita kasveja joten perjantai-illan käytimme kasvien punnitukseen, puhdistukseen, liuotukseen ja keittoon.

Sulatuslasiin siirtokuvia

Tätä iltaa odotin kovasti, sillä siirsimme aiemmin valitsemiamme kuvia lasin pintaan. Olimme etukäteen tuoneet kuvat opettajalle, jotka halusimme siirtää lasille ja opettaja oli sitten nämä kuvat jatkojalostanut niin että siirto onnistui hyvin. (Printattu siirtokuvapaperille ja päälle levitetty jotain erityistä pastaa, jonka nimeä en nyt muista).

Alla kuvassa siirrettävät kuvat odottavat vedessä pääsyä lasin pintaan.

Kokeilen myös fritinkäyttöä. Ala oikea laita on minun renkulani.

Tässä jälleen uuniin menevä settini. Siitä tämä on kyllä mielenkiintoinen harrastus, että aina odotat miltä työsi näyttävät uunin jälkeen.